Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kapinahenki

© Narien vapaat, kiitos!

KTK-I, VSN World Champion, VIR MVA Ch, SLA-I*
Nimi Kapinahenki, "Claus" Rotu, sukupuoli suomenhevonen, ori
Syntymäaika 12.09.2011, 6-vuotias Säkäkorkeus, väritys 155cm, kulomusta
Rekisterinumero VH17-018-1703 Omistaja Hazel (VRL-14333)
Painotus yleispainotus Kasvattaja Kaarlo Ahokangas (Haukiputaa)
Koulutustaso re. 120cm, ko. Vaativa B (CIC1), Noviisi Maahantuoja Jannica
Kotitalli Leijonalaakso Käyttö harraste- ja kilpahevonen

20.10.2017 - Suomenhevosten kantakirjatilaisuus - (20 + 20 + 21 + 23 = 84p.) KTK-I (ratsusuunta)
VSN World Champion myönnetty 14.11.2017
VIR MVA Ch myönnetty 08.12.2017
20.02.2018 - Suomenhevosten arviointitilaisuus - (18 + 23 + 25 + 20 + 20 = 106p.) SLA-I*

Historiikki ja luonnekuvaus

Claus syntyi Haukiputaalla Ahokankaan Ratsutalli -nimisen yksityistilan kasvatiksi. Claus oli kovin odotettu ja tarkkaan suunniteltu varsa, josta odotettiin kovan toson kilpahevosta omistajalleen. Claus suunniteltiin Kaarlon oman suosikkitamman ensimmäiseksi varsaksi, jonka toteuttamisesta mies oli pitkään haaveillut. Pitkän etsinnän, harkinnan ja työn tuloksena Hengetär sitten lopulta astutettiin sopivaksi oriksi valikoituneella Kapinan Kaukolla. Tuolla oli erittäin lupaava suku, miestä itseään miellyttävä väritys ja paljon kapasiteettia, vaikka siltä löytyikin paljon luonnetta. Emän rauhallisemman luonteen toivottiin kuitenkin tasoittavan tulevan varsan luonnetta. Toisin taisi kuitenkin käydä. Vielä varsa-aikoinaan Claus oli kylläkin ystävällinen ja mukava käsitellä, mutta varsinaisen koulutuksen alettua joutui Kaarle pettymään. Hän ei kertakaikkiaan löytänyt yhteistä säveltä ja ymmärrystä hevosen kanssa. Hän yritti pitkään ja hartaasti., mutta ori oli ihan liian herkkä ja lujatahtoinen hänen makuunsa. Siltä löytyi selkeästi potentiaalia ja paljon kapasiteettia yleispainotteiseksi kilparatsuksi, mutta Kaarlo ei saanut orista esille sen parhaimpia puolia. Pitkän harkinnan ja raskaan päätöksen jälkeen Kaarlo päätti sitten myydä hevosen eteenpäin astutettuaan Hengettären uudestaan. Hänelle oli kuitenkin ehdottoman tärkeää saada juuri tuo kyseinen hevonen hyvään kotiin ja tarttuikin vain sopivimpiin ostotarjouksiin.
 
Minulle Clausin myynti ilmoitus oli kertakaikkiaan onnenpotku. Olin vasta muutama kuukausi takaperin joutunut luopumaan puoliylläpidossa olleesta hevosestani, jonka jälkeen ratsastus oli jäänyt osaltani vähemmälle. Ratsastuskoulun irtotunnit eivät tuntuneet enää omalta jutultani, vaan halusin valmentautua ja kehittyä eteenpäin kokoajan. Olinhan mä käynyt koeratsastamassa muutamia hevosia, muttei niistä mikään tuntunut kuitenkaan heti siltä oikealta. Claus kuitenkin tuntui. Olen aina rakastanut herkkiä ja nopeita hevosia, joiden ratsastamiseen tarvitsee tietynlaista yhteisymmärrystä tullakseen niiden kanssa toimeen. Nähtyäni ostoilmoituksen netissä en edes harkinnut kauaa ottaessani Kaarloon yhteyttä puhelimitse. Ennen kuin huomasinkaan, istuin äitini kanssa autossa matkaten kohti Haukipudasta. Ja oli muuten "wörttii", sillä ihastuin suomenhevosoriin ihan täysin. Vaikka suokit eivät yleensä tuntuneet ihan sykähdyttävän, niin nyt mun sydän oli ihan selkeästi viety. Nuori, nelivuotias ori sai mun sydämen ihan lepattamaan ulkoisen olemuksensa lisäksi ihanalla luonteellaan. Just semmonen nopea ja reipas herkkis, josta olin pitkään haaveillut. Olin tietysti onneni kukkuloilla, kun vanhempani lupautuivat auttamaan hevosen ostossa ja koulutuksessa. Muutaman päivän jännittyneenä odotettuani sain Kaarlolta soiton. Olin onneni kukkuloilla saadessani kuulla orin olevan papereiden kirjoittamisen jälkeen minun.
 

Hyvin värikkään persoonan omaava Claus on hyvin seurallinen hevonen niin ihmisiä, kuin lajitovereitaan kohtaan. Ori tulee hyvin toimeen myös kaikenlaisten muiden eläimien kanssa, esimerkiksi koirien ja kissojen. Onhan Claus tehnyt tuttavuutta hirvienkin kanssa, mutta ne eivät tuntuneet olevan yhtä innostuneita tutustumaan Clausiin kuin Claus niihin... Joka tapauksessa ori on ehdottomasti laumaeläin ja tuntuu kammoksuvan yksinjäämistä hylkäämisen pelossa. Tarhassa tuo ei viihdy lainkaan yksin, vaan joutuessaan jäämään täysin yksin alkaa yleensä sydäntä särkevä huutelu, eikä Claus pelkää yrittää karata tarhastaan. Ori täytyykin tämän takia ottaa aina sisälle talliin, mikäli se on jäämässä pidemmäksi aikaa yksin.

Tarhasta hakiessa Claus on lähes aina vastassa tulijaa, vaikkei nimenomaan Clausia oltaisikaan hakemassa. Se tekee mielellään tuttavuutta uusiin ihmisiin, eikä arkaile tavallisesti lainkaan. Taluttaessa Claus seuraa reippaasti perässä tai vierellä tietäen oman paikkansa. Taluttajan täytyy kuitenkin olla melko kokenut, sillä osaamattoman käsittelijän kanssa tuo käyttää varmasti tilaisuuttaan hyväksi ja määrää tahdin ja suunnan. Komentaessa Claus on kuitenkin helppo saada takaisin ruotuun, sillä kunnioitusta tuolta kuitenkin kaiken takaa löytyy. Maastakäsiteltäessä Claus osaa muutamia helppoja temppuja, kuten kumarruksia, pystyynnousuja, tasoille nousua, side passia, pusujen antamista sekä tavaroiden siirtämistä. Lastaus riippuu pitkälti orin päivästä ja sen hetkisestä mielentilasta, mutta tavallisimmin toimenpiteestä suoriudutaan ihan hyvin. Pitkiä matkoja Claus ei yleensä malta olla yksinään, mutta lyhyillä matkoilla ori on rauhallinen matkustaja.

Hoitotoimenpiteiden ajan Claus joko syö rauhallisesti heiniään tai steppailee hyvin kärsimättömästi edes takas. Claus osaa olla hyvin rauhaton ja malttamaton. Joinakin päivinä ori saattaa jopa vähän äksyillä ja luimiakkin, muttei koskaan yritä satuttaa tai käyttäydy muuten ilkeästi. Ori tuntuu pitävän kuitenkin harjaamisesta, kunhan muistaa olla rauhallinen ja tarpeeksi hellä herkkähipiäiselle. Kärsivällisyys Clausilla on vähän vaihtelevaa, joskus ori malttaa ihan mukisematta olla hoidettavana, mutta toisinaan sillä tuntuu olevan jo kova kiire päästä ulos tallista. Claus ei pidä liiemmin jalkojen käsittelystä, joten siitä vaiheesta kannattaakin vain yrittää suoriutua mahdollisimman nopeasti ja ongelmia tuottamatta. Satula ei myöskään ole ihan orin parhaimpia kavereita, mutta siitäkin selvitään yleensä vaan pienen luimistelun kera. Pullistelemaan Claus ei koskaan oikeastaan ole edes oppinut, mutta jos vyötä liian ronskilla kädellä menee kiristämään, saa siitä aivan varmasti tuntuvan huomautuksen orin purukalustosta käsivarteensa. Vettä ori ei pelkää laisinkaan, sillä tuo pitää uimisestakin. Eläinlääkärille saattaa näyttää toisinaan hapanta naamaa, etenkin jos piikkejä on lähettyvillä. Ruokahalu Clausilla on yleisesti hyvä ja tuo onkin melko perso herkuille. Orilla ei kuitenkaan ole tapana hotkia ruokaansa kovalla kiireellä tai huudella ruoka-aikoina oman annoksensa perään. Toisten ruoat Claus osaa myöskin jättää rauhaan ja onkin oppinut omistajansa johdosta ehkäpä aavistuksen nirsoksikin.

Ratsastettavuudeltaan ori ei ole tosiaankaan helpoin mahdollinen. Clausista on vuosien saatossa tullut hyvin vahvasti yhden ihmisen hevonen kiintymyksensä takia, eikä yllättäen seurallisesta ja muuten ystävällisestä luonteestaan huolimatta ole lainkaan innoissaan uuden ratsastajan hypätessä selkään. Claus on hyvin herkkä hevonen ja totteleekin yleensä ihan pieniäkin apuja, jotka sille itselleen on kaikista miellyttävimpiä. Sen lisäksi, että ori ei voi sietää voimakkaita ohjasotteita tai liian ronskia ratsastustyyliä on tuo kova testailemaan ihmisiä. Clausista tulee kuin eri hevonen toisen ihmisen alla, se esittää ihan muuta kuin todellisuudessa on ja heittäytyy hyvin osaamattoman ja tyhmän oloiseksi. Ori on myös stressaantuessaan ja kovasti innostuessaan pukitteluun taipuvainen. Paljon aikaa ja totuttelua vaativa ori omaa kuitenkin tosi kauniit ja tasaiset askellajit. Aluksi Claus saattaa käyttää selkää ja takajalkojaan vähän huonosti, mutta vertyessään se asettuu melko helpostikin peräänantoon. Claus on hyvin reipas ja tuota harvemmin joutuu kannustamaan eteenpäin. Siltikin vauhtia ori lisää yleensä vain ratsastajan pyynnöstä ja harvemmin kuumuu tai lähtee lapasesta. Sileällä työskennellessä isänsä tapaan omaa aavistuksen kärsimättömän luonteen. Ideaalein tapa onkin tehdä vain muutamia toistoja kymmenien sijaan, jotta Clausin mielenkiinto säilyy tekemässään. Ori oppiikin tehtävät yleensä nopeasti ja lähtee helposti ennakoimaan tulevaa. Vahvuuksia orilla kuitenkin on ehdottomasti väistöt ja lisäykset.

Esteillä yhteistyö toimii parhaiten, kun ratsastaja tuo orin esteelle ja antaa tälle tilaa hypätä itse sopivasta paikasta. Hyppytyyli on isän suvun puolelta peritty ja kieltämättä todella hieno ja voimakas. Pienillä esteillä ponnistusvoimaa tuntuukin löytyvän jopa turhan paljon takapäästä, sillä se tuntuu nousevan ehkä turhankin korkealle. Selästä käsin takapään liiallinenkin nouseminen tuntuu yleensä hieman epämukavalta. Esteillä Claus on hieman anteeksiantavaisempi, kuin sileällä, vaikka varmasti muistaakin silti huomauttaa liian voimakkaista avuista. Ratsastajan pienet sähellykset ja tasapainon menetykset kuitenkin ori usein hienosti paikkaa itse. Claus on innokas hyppääjä ja joskus vauhtia saattaa siinä huumassa kertyä liikaakin, mutta ori tottelee hyvin pidätteitä ja pitää yllä ratsastajansa haluaman vauhdin. Teiden kanssa ratsastaja saa olla tarkkana.

Maastossa liikkumiseen Claus on tottunut niin hyvin, että harvemmin jää kyttäilemään ympäristöään. Äkillisiä ääniä ja odottamattomia asioita ori kuitenkin monien hevosten tapaan saattaa säpsähtää. Maastossa hyvin reipas ja soveltuu parhaiten isommalla joukolla maastoon lähdettäessä etupäähän. Laukkasuorilla iskee usein kova kilpailuvietti, jolloin saakin ratsastajana olla tarkkana, ettei vauhti pääse riistäytymään käsistä. Myös kaverista jälkeen jääminen on hyvin seuralliselle orille suorastaan pelkkää kauhua. Suomenhevosmaisen jäärästä luonteestaan huolimatta ori tuntuu olevan kuulolla kuitenkin maastoradalla ja suoriutuukin selkeästi rauhallisemmin yksinään maastossa, kun ei kyttäile kaveriaan. Clausin hieno hyppykyky ei kärsi maastossakaan vaan ori käyttäytyy hyvin samanlailla metsässä, kuin sileälläkin.

Clausin vahvuuksia western-ratsuna ovat nopeutta ja tarkkuutta vaativat luokat. Suomenhevoseksi ketterä ori reagoi apuihin nopeasti, onnistuu yleensä jyrkissäkin käännöksissä ja vaihtaa sutjakasti askellajista toiseen. Karjan ohjaaminen ei kuitenkaan selkeästikään ole Clausille kovinkaan ominaista, varsinkaan reippaassa vauhdissa, vaikka se karjaeläinten kanssa muuten toimeen tuleekin.

Kisapaikalla ori on aina kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Se tervehtii mielellään uusia tuttavuuksia ja tarkkailee pihan tapahtumia kiinnostuneena. Lämmittelyssä täytyykin olla itsekin ratsastajana samantien skarppina, jotta Clausin mielenkiinto säilyy tekemässään eikä se keskity liiaksi muiden toimiin. Ori on hyvä ja erittäin monipuolinen kisaratsu, se pitää tekemästään ja kilpaileminen ja matkustelu on sille tuttua. Mutta auta armias, kun Claus näkee ilmapalloja. Jostakin syystä ori kammoksuu niitä, kyttäilee niitä epävarmana eikä varmasti pysy paikallaan sellaisen kanssa lähestyttäessä. Claus ei ole kovinkaan kovaääninen hevonen, vaan kisapaikallakin tavallisesti on melko hiljainen joihinkin satunnaisiin hirnahduksiin vastaamista lukuunottamatta. Näyttelytilanteissa ori saattaa olla aavistuksen malttamaton, mutta hyvin ystävällinen.

 

Sukutaulu

 i. Kapinan Kauko
 klm, 160cm
 ii. Äänestä Jaloillasi
 klm, 158cm
 iii. Kapina Kunkku
 klm, 158 cm
 iie. Kipsu
 vprt, 155 cm
 ie. Kiikkerä
 rn, 160cm
 iei. Kiikkustuolissa
 prt, 155 cm
 iee. Rilla
 vrn, 159 cm
 e. Hengetär
 vprt, 152cm
 ei. Lumo
 trtkm, 157cm
 eii. Henkihievär
 trtkm, 155 cm
 eie. Lumotar
 rt, 157 cm
 ee. Metsänhenki
 mkm, 150cm
 eei. Metsissä Humisee
 m, 152 cm
 eee. Henkipakana
 rtkm, 156 cm

 

isä, Kapinan Kauko oli luonteeltaan hyvin suomenhevosmaisen jääräpäinen hevonen. Kulomusta Kauko syntyi Lapin puolella, lähellä Sallaa. Ratsukoulutuksensa jälkeen tämä myytiin eteenpäin etelämpänä sijaitsevaan Vuokattiin, jossa ori aloitti kilpailemaan kenttäratsastuksessa uuden omistajansa kanssa. Kauko asuikin loppuikänsä yksityisenä kilpahevosena pienellä tallilla muutaman muun ponin ja hevoskokoisen yksilön kanssa. Kaukosta toivottiin isänsä tapaan kenttäratsun uran rinnalle lahjoja westerniin, mutta vaativan luonteensa takia soveltuvuus lajiin ei kuitenkaan ollut mitä parhain. Kauko oli loistava este- ja maastoratsu, mutta sileällä työskentely oli selkeästi orin heikompi puoli, oli kyse sitten westernistä tai perinteisestä kouluratsastuksesta. Tuo oli hyvin nopea ja ketterä, jonka johdosta luonteeseen kuuluikin myös malttamattomuus ja vauhtiakin löytyi suomenhevoseksi hämmästyttävän paljon. Vauhdikas ori tuli kuitenkin tunnetuksi suomenhevosjalostuksessa erityisesti este- ja kenttäpuolella. Kauko lopetettiin jalkavaivojensa vuoksi tämän ollessa jo yli kahdenkymmenen.
   
isänisä, Äänestä Jaloillasi oli perusteellisen rauhallinen hevonen, joka vaati käsittelijältään kuitenkin taitoa. Se esitti maastakäsin vähän orimaisia piirteitä, mutta oli työskennellessään hyvin kuuliainen ja miellyttämishaluinen. Se toimi parhaiten määrätietoisen ratsastajan kanssa, joka antoi sille selkeitä apuja kokoajan. Parhaimmillaan Jalona tunnettu hevonen oli tarkkuutta ja saumatonta yhteistyötä vaativissa lajeissa, lännenratsastuksen tarkkuuslajeissa sekä myöhemmin myös tavallisessa, klassisessa kouluratsastuksessa. Jalo menestyi kilpaurallaan tasaisen hyvin omistajansa sekä ratsuttajansa kanssa. Lapin puolella koko ikänsä asunut hevonen myytiin alunperin kasvattajaltaan westernhevosena pienemmälle tilalle, jossa se sai ratsukoulutuksen ja aloitti kilpauransa. Jalo myytiin 12-vuotiaana eteenpäin vielä yksityishevoseksi, jolloin sillä alettiin kilpailla kouluratsastuksen helppoja luokkia. Tämä toimi loppuikänsä äidin ja tyttären ensimmäisenä omana hevosena ja teki hienon uran vielä jalostusorina saaden 12 varsaa ennen sydämen pysähdystään kunnioitettavassa 22 vuoden iässä.
   
isänemä, Kiikkerä tuntui vastaavan hyvin nimeään jo varsa-ajoistaan asti. Ruunikko tamma oli kaunis näky jauhoturpineen ja ruskeine silmineen. Ulkonäkö lempeydestä kuitenkin vähän petti Kiiran päästessä töihin. Tammasta oli suunniteltu kenttäratsua, johon sillä oli selkeästi lahjoja. Tamma myytiin aluksi kasvattajaltaan muutaman muun varsan myynnin yhteydessä eteenpäin yksityiskäytössä olevalle tilalle. Kiira oli nopea ja ketterä, se vaati ratsastajaltaan taitoa. Herkkäkin se oli ja huomautti heti liian kovakouraisista otteista. Tamma teki kunnioitettavan uran este- ja kenttäratsuna, hyppytekniikka sillä oli todella hieno ja selkeästi se oli ruunikon vahvin osa-alue. Kilpauransa jälkeen Kiira myytiin eteenpäin pieneen, paikalliseen ratsastuskouluun. Vaikka se iältään olikin jo 17-vuotias, niin se oli pidetty estehevonen monen vuoden ajan. 27-vuotias Kiira nukkui pois syyskuussa varsottuaan viidesti. Tallin väki jäi kaipaamaan ruunikkoa, vaikka sen varsa tilalle jäikin.
   
emä, Hengetär myytiin ratsukoulutuksensa jälkeen eteenpäin kilpahevoseksi pienemmälle yksityistilalle. Tamma oli varsana hieman ujohko, mutta varttuessaan tuli hyvin toimeen muiden tallin suomenhevosten kanssa. Hellu osoittautui hyvin lempeäksi ja kuuliaiseksi hevoseksi, oikein ideaaliksi kouluratsuksi. Raudikko kilpaili elämänsä aikana myöskin westernin tarkkuuslajeissa ihan lupaavalla menestyksellä. Hellu oltiin suunniteltu yhdistelmästä, josta se voisi periä lahjoja hyppäämiseenkin, mutta tamma osoittautui jollakin tapaa liian rauhalliseksi esteille. Se kilpaili kyllä satunnaisesti muutamissa pienissä esteluokissa, muttei Hellusta löytynyt sellaista varsinaista paloa hyppäämiseen. Tamma soveltui kuitenkin myös kärryjen eteen, jonka johdosta se kilpaili jonkin verran valjakkoakin. Punertavan sävyinen tamma oli syystäkin pidetty jalostushevonen, joka varsoikin ennen eläkkeelle jäämistään viidesti. Myöhemmin Hellu menehtyi sydämen pysähdykseen alkusyksyn yönä kunnioitettavassa 26 vuoden iässä. Tamman menehtyminen oli todella iso pala tämän omistajalle, vaikka tapahtuma olikin odotettavissa.
   
emänisä, Lumo oli tyypillisen kestävä, sisukas ja aavistuksen jääräpäinen suomenhevonen. Orin oli alunperin tarkoitus olla ravihevonen, mutta kun radalla laukka maistui paremmin kuin ravi, myytiin ori vähän haiken mielin eteenpäin. Erottuihan se hyvin joukosta kimolla värityksellään niiden rautiaiden seasta. Toista hevosta kouluratsastuksessa kilpailevan puoliverinsensä rinnalle etsivä Sanna kiinnostui komeasta orista. Eihän se ihan hänen hakemaansa ollut, mutta nainen kiinnostui silti. Lumo myytiinkin Sannan omistukseen, joka tarkoitti orille vuokrattua täyshoitopaikkaa yksityistilalta. Kuuden vanhaksi kääntyneen orin ratsukoulutus vaati paljon aikaa, mutta ahkera valmentautuminen tuotti selkeästi tulosta. Kimo oli reipas ja vähän kovasuinen, mutta kyllä siitä kouluratsuksi ja valjakkohevoseksi oli huomattavasti ravuria enemmän. Lumo kilpaili Sannan kanssa helpoissa luokissa harrasteratsun virkansa ohella, kunnes se siirtyi eläkkeelle ja lähinnä jalostuskäyttöön. Ori astui kaksitoista tammaa kaikenkaikkiaan ennen ähkyyn sairastumistaan ja siten pois nukkumistaan. Varsoista lähes kaikki perivät kimon värityksen ja menestyivät kouluratsastuksessa.
   
emänemä, Metsänhenki oli rautias, paljon esteillä ja satunnaisesti myös westernissä ja kouluradoilla kilpaillut tamma. Heimi oli suunniteltu westerniä kilpailevasta isästä ja esteillä ja koulussa menestyneestä emästä. Tamma asui kasvattajansa luona pitkään syntymänsä jälkeen ja siitä tulikin ihan kelpo ratsu suunnitelmien mukaan. Heimillä oli rauhallinen ja kuuliainen luonne. Se oli toisinaan ehkä turhankin rauhallinen, mutta kyllä siitä sitten lopulta vauhtiakin sai irti, kun jaksoi vain kannustaa. Harmillisesti 14-vuotias tamma loukkaantui esteratsastuskilpailujen aikana. Vamma parani lähes täysin, sillä se oli hyvin lievä, mutta omistaja ei halunnut rasittaa Heimiä, eikä ottaa riskiä vakavemmasta loukkaantumisriskistä. Tamma siirtyikin kilpailemaan helppoja koululuokkia jalostuskäyttönsä ohella. Tamman varsottua neljästi päätti kasvattaja myydä 19 vuotta täyttäneen tamman perhetuttavalleen ratsastuskouluun. Kevyen tuntikäyttönsä jälkeen Heimi lopetettiin 24-vuotiaana.

Jälkeläiset

Claus on satunnaisesti tarjolla jalostukseen suomenhevostammoille. Ori periyttää herkkää ja hieman vaikeahkoa luonnetta, sekä nopeita ja tasaisia askellajeja. Jälkeläisiltä odotetaan hyvää hyppytyyliä ja mahdollista kapasiteettia kilpakentille. Astutusmaksu 400v€. » 00.00.0000 - sh-o/t. Varsa - e. Emä

 

©2018 Kapinahenki - suntuubi.com