Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Päiväkirja

Clausilla on oma päiväkirja myös kotitallinsa foorumilla, josta löytyy myös pidempiä tarinoita ja merkintöjä.

 

27.01.2018 - Estevalmennus, valmentajana Heidi - 303 sanaa

Hazel ja Claus olivat päivän ensimmäinen ratsukko ja olin saanut esitietoja kaksikosta sen verran, että vauhtia oli välillä liikaa ja takapää hieman yliaktiivinen. Olin rakentanut maneesiin tehtäväradan, jonka uskoin toimivaksi näihin kahteen ongelmaan, sillä varsinkin pukittelu vei aikaa ja häiritsi lähestymistä seuraavalle esteelle niin paljon, että se olisi hyvä saada kuriin. Alkuun halusin hieman aktivoida Clausin jalkoja ja laitoin kaksikon pääty-ympyrälle 4 setin ravipuomien kanssa. Yhdessä setissä oli aina 4 puomia kaarevalla linjalla, tässä tehtävässä sai sekä ratsastajan avut, että hevosen jalat toimimaan. Lisäksi liika vauhti ja muut häiriötekijät aiheuttaisivat hankaluuksia molemmille puomiväleissä. Esimmäisillä kierroksilla sain kulkea ratsukon perässä suoristellen puomeja, jotka kolahtivat pois paikoiltaan Clausin yrittäessä kiihdytellä ja sovittaa seonneet askeleet puomeille, mutta myös Hazel näytti olevan vielä nukuksissa, eikä käyttänyt pohkeitaan ohjatakseen Clausin puomilinjan keskelle. Hetken päästä harjoitus alkoi sujumaan ja siirryimme itse esteiden pariin.

Aloitimme yhdestä pystyesteestä maneesin keskellä. Tehtävänä oli hypätä sitä kahdeksikkolinjalla niin, että este jäi kahdeksikon keskelle. Kartiot ohjasivat ratsukkoa lähestymisessä ja kahdeksikko pidettiin niin pienenä, että Hazel joutui koko ajan keskittymään ohjaamiseen, jotta he ehtivät lähestyä estettä oikein. Tiukat linjat auttoivat myös hevosta ymmärtämään säästämään voimiaan ylöshypyn sijaan ja arvioimaan esteen korkeuden mukaan oman hyppykorkeutensa. Alkuun tehtävä oli melko sähellystä, mutta kerta toisensa jälkeen meno alkoi näyttää enemmän kontrolloidulta ja kävinkin korottamassa pystyä pariin otteeseen. Claus selkeästi vaati eteensä haastetta ja Hazel ratsasti oikein hyvin joutuessaan tekemään työtä jokaisen askeleen eteen.

Seuraavana vuorossa oli useampi este ja käskin volttaamaan Claussin aina ennen estettä ja päästää sen hyppäämään vasta, kun vauhti oli Hazelin mielestä sopiva. Tämä harjoitus useimmiten opetti hevoselle tehokkaasti rauhoittumaan lähestymisessä, kun se oppi muutaman kerran jälkeen, ettei päässyt esteelle kaahottamalla. Esteiden jälkeen Claus yritti pariin otteeseen pukittaa, mutta lisäsimme voltit sinnekin ja saimme ihan muutamalla toistolla ainakin tälle kertaa takapään rauhoittumaan. Viimeinen ratasuoritus sujui loistavasti ilman volttejakin ja toivottavasti saitte pari täsmävinkkiä valmennuksesta kotitreeniin.

 

19.10.2017 - Omatoimista estetyöskentelyä, kirjoittajana Hazel - 246 sanaa

"Ootko sä nyt ihan varma, Hazel?" paras ystäväni Miisu katsoi mua epäuskoisesti. "Joojoo, nosta vaan vielä kymmenellä sentillä niitä", vastasin naurahtaen ja hidastaen kulomustan ravia allani. Tunsin sen askelissa selkeän innokkuuden. Se oli selkeästi saanut paljon lihasta lyhyessä ajassa ja isänsä tapaan Clausistakin oli kuoriutunut innokas hyppääjä. Miisu katsoi mua kulmainsa alta vähän, kuin mulla olisi päässäni pahemmankin kerran vikaa. Hymähdin tuon ilmeelle. Kyllähän nuorikko mut tunsi, aina päätä pahkaa kokeilemassa kaikkea enemmän tai vähemmän järkevää.

Katselin nyt 120 senttiin nostettuja esteitä. Ne näyttivät niin korkeilta, etenkin kun istuin niin pieneltä tuntuvan suomenhevoseni selässä. Ketterällä orilla oli kuitenkin kapasiteetin lisäksi taitoa, etenkin nyt kun meidän päiviin oli kuulunut paljon tekniikan hiontaa. Annoin orille avut laukkaan, joka reagoi samantien nostaen reippaan laukan. Vaikka rata olikin hyvin yksinkertainen ja lyhyt, tuntui mulla pieni kutkutus mahan pohjassani kiertäessäni kentän ympäri esteiden ohitse. Lyhensin laukkaa ennen ensimmäistä estettä. Sitten tuli hetki, jolloin hevonen ponnisti. Tunsin hypyn olevan nuorelle hevoselle raskas, mutta se ylitti esteen puhtaasti. Laukka jatkui aavistuksen hitaana seuraavalle esteelle, mutta Claus jaksoi vielä lisätä sitä pyynnöstäni. Seuraavalle esteelle tultiin vähän pohjaan, jolloin hyppy oli entistä raskaampi hevoselle. Kieltämättä mua aavistuksen hirvitti, että ajan vielä orin loppuun. Sitkeästi se kuitenkin ylitti pystyn puomia takasellaan hipaisten. Yhden esteen vielä ylitimme hyvällä tekniikalla, mutta viimeisen jätin välistä. Claus puuskutti jo hidastaessani sen raviin ja antaessani sille lisää ohjaa venytellä. Kyllä siitä vielä tulisi hyvä, niin nopeasti se oli alkanut kehittyä ratsuna kaikin puolin. Miisu katsoi meitä hymyillen ja kehui hyvästä työskentelystä.

 

 

25.09.2017 - Näyttelypäivä, kirjoittajana omistaja Hazel - 325 sanaa

Maanantaiaamuni, joka oli osoittautunut vapaapäiväksi lähti käyntiin kevyellä aamupalalla ja kevyellä meikillä. Kerrankin mulla itsellä oli omatkin asiat järjestyksessä, jonka takia ei edes tullut kiire tavaroita pakkaillessa ja järjestellessä. Lähdin kymmenen maissa mattamustan audin kyydittämänä kohti tallia, jossa sitten pääsinkin ensimmäisenä puhdistamaan Clausin Suomen syyskelien koettelemaksi joutuneita suitsia. Määränpäänä oli lähteä käymään viereisen kaupungin match show'ssa, joka olisikin nuoren hevosen ensimmäinen virallinen näyttelytilanne. Vähän hirvitti, että miten mä oikein pärjäisin orin kanssa koko päivän, kun se on usein niin energinen ja innokas. Näyttelytilaisuuteen sopivien varusteiden putsaustuokion jälkeen olikin sitten vuorossa hevosen metsästys sen uuden tarhakaverin luota. Kulomusta ori katseli kiinnostuneena tullessani portille. Se oli heti vastassa korvat hörössä ja tunnisti mut selkeästi. Sen tarhakaveri, Petri katseli mua vähän loitompaa uteliaana. Ruunikko tuli Clausin viereen pujahtaessani sisään tarhaan. Annoin senkin haistaa kättäni ja silitin hellästi sen kaulaa. "No moikka. Ootpas sä söpö", puhelin tuolle hiljaa ja käännyin sitten oman hevoseni puoleen. Pujottaessani riimun tämän päähän ja silitellessäni hevosta hetken huomasin sen mahan olevan ihan kurassa. Työtä oli siis varmasti luvassa.

Pitkän ja hartaan puunauksen päätteeksi, joka oli vaatinut meiltä molemmilta osapuolilta paljon kärsivällisyyttä näytti Claus jo ihan hienolta hevoselta. Nuorikko oli kovin komea jo ikäisekseenkin ja uskoin siitä tulevan vielä oikein kelpo hevonen, kunhan se oppisi käyttämään aivojaankin vähän tehokkaammin. Jos niitä siis ylipäätään tuon päässä edes oli. Joka tapauksessa lastaus ja koko puolituntia kestävä matka sujui yllättävän hyvin, vaikka olinkin varautunut pysähtymään matkan aikana. Kisapaikalla ensimmäistä kertaa ollessaan utelias ori pyörähteli ympäriinsä ja katseli kiinnostuneena ympärillä tapahtuvaa. Se oli hirvittävän suloinen ja kyllähän se onnekseni oli kokoajan kuulolla. Kävimme tekemässä vähän tuttavuutta vaaleatukkaiseen omistajattareen ja tämän kimoon suomenhevosoriin. Nuoret eivät olleet toisistaan moksiskaan, vaan uteliaana katselivat ja haistelivat toisiaan.

Kisapäivämme kului lähinnä rupatellessa muiden kanssa ja lopulta sitten ollennaisesti näyttelykehässä. Claus käyttäytyi oikein mallikkaasti ja sai tosi hyvät pisteet esittäytymisestään ja ulkomuodostaan. Ori oli paras suomenhevonen ja sijoittuikin yllättäen neljännelle BIS-sijalle. Onnellinen omistaja sai olla ihan mahdottoman ylpeä nuoresta oriista poistuttaessa paikalta kahden ruusukkeen kanssa.

 

 

23.09.2017 - Uusi kotitalli, kirjoittajana omistaja Hazel - 241 sanaa

Claus seisoi edessäni loimitettuna. Tumma karva kiilteli nätisti auringonvalossa orin katsellessa mua tarkkaavaisesti. Se oli nyt valmiina lähtöön uudelle kotitallilleen. Tavarat olivat jo pakattuina autossa ja entiset tallikaverit hyvästelty. Matkaa tulisi lähes tunnin verran Pyökkihoviin, josta olin saanut lähempää omaa kotitaloani hevoselle karsinapaikan. "Tulehan, niin mennään sitten", sanoin lempeästi orille katseeni pyyhällettyä vielä kerran tallipihan ylitse. Nykäisin kevyesti riimuun kiinnitetystä narusta ja ohjasin orin lastaussillalle.

Meidän matka sujui ihan hienosti, vaikka viimeisen vartin aikana Clausin kärsivällisyys alkoikin loppua ja nuorikko alkoi hermoilla. Se yritti kovasti keksiä itselleen virikettä ja päätyikin lopulta potkimaan takajalkojensa kuljetussuojia. Mä kuitenkin päätin olla pysähtymättä, sillä ori tuskin henkeään menettäisi lyhyen matkan aikana. Lähestyessämme Pyökkihovia muuttuivat maisemat selkeästi kaupungin sykkeestä maalaisempaan tunnelmaan. Katselin uteliaana ympäristöä, vaikka olinkin jo käynytkin tutustumassa paikkaan kirjoittaessani virallisia papereita tallipaikkasopimukseen liittyen. Lopulta sitten mutkiteltuamme pitkin hiekkatietä auton ja trailerin kanssa saavuimme tallin pihaan. Istuin hetken vain paikoillani ja tuijotin ikkunasta ulos miettien. Kaikki näytti ympärillä niin kodikkaalta ja rennolta, mutta samanaikaisesti kuitenkin siistiltä. Ajatukseni keskeytti tulomme ilmeisesti huomannut nainen, joka lähestyi hymyillen. Hyppäsin ulos autosta tervehtimään tätä. Pienen sananvaihdon jälkeen tallinomistaja Daisy tarjoutui auttamaan Clausin viemisessä talliin tavaroineen.

Kun kaikki oli paikoillaan ja utelias, musta suomenhevonen tutki tarmokkaasti karsinaansa oli vierähtänyt jo ihan hyväkin tovi. Mulla oli itsellä vähän kiireinen päivä, jonka takia en kerennyt jäädä tutustumaan kunnolla muihin tallilaisiin, vaikka olinkin heistäkin muutaman nähnyt. Kun hoito-ohjeet loimituksineen ja ruokintaan liittyvät asiat olivat sovittu poistuin ilta-auringon keltaisessa valossa kylpevän pihan poikki matkoihini.

 

 

22.09.2017 - Eläinlääkärin vierailu, kirjoittajana omistaja Hazel sekä Olivia - 139 sanaa

Halusin kaiken olevan kunnossa, ennen kuin Clausin varsinainen kilpaura alkaisi. Koska ensimmäiset näyttelyt häämmöttivät nuorikon kanssa jo hyvää vauhtia edessä, niin pyysin meidän eläinlääkäriämme tutkimaan orin perusteellisesti. Itse olin myös huomannut Clausin hampaissa olevan vähän satunnaisesti piikkejä, joten varasin samaan syssyyn myös raspauksen. Saimme hyvää palauttetta eläinlääkäriltä.

"Päällisin puolin Claus vaikutti oikein terveeltä ja hyvinvoivalta kaverilta. Sen karva oli erittäin hyvässä kunnossa, enkä havainnut hilseilyäkään iholla. Silmät olivat kirkkaat ja terveet ja sierainvuotokin normaali. Jalat Clausilla olivat viileät, enkä havainnut niissä nestekertymiäkään. Kaviot olivat hiukan kuivan näköiset, joten niitä voisi muutamia kertoja viikossa rasvailla. Ori liikkui erittäin kauniisti ja sulavasti, enkä tunnustelussakaan tuntenut sillä lihasjumeja. Askellajit oli Clausilla hyvin hallussa eikä niissäkään näkynyt poikkeamia. Myös venytykset olivat puhtaat. Sydän pamppaili orilla hyvää tahtia ja ruumiinlämpö oli myöskin normaali. Perustarkastuksen päätteeksi orilta raspattiin vielä hampaat ja nekin ovat nyt ok."

©2018 Kapinahenki - suntuubi.com